donnaannaolga

Pääsin onnekseni ensimmäistä kertaa osallistumaan Euroopan THE sarjakuvafestivaaliin, Festival International Bande Dessinée, eli Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille. Bordeauxn alueella sijaitseva Angoulême on sarjakuvakaupunki josta löytyy sarjakuvaopetusta ja sarjakuvat näkyvät monissa muraaleissa pitkin kaupunkia. Kerran vuodessa Angoulêmen vanhan kaupungin kujat täyttyvät sarjakuvan ystävistä, lukijoista ja tekijöistä.

Näyttelyitä on enemmän kuin ihminen ehtii festariviikonlopun aikana kiertää, etenkin jos on myös työtehtäviä ohjelmassa. Erinomainen tilaisuus tutkia itse teosten lisäksi erilaisia vaihtoehtoja ja ideoita näyttelyarkkitehtuurissa ja ripustuksessa. Alla kuva Knock-outsider comics näyttelystä.Sarjakuvaa löytyy jopa kirkosta…
Tässä osa International Girl Gang jengistä, jonka joukoissa toimin reissulla. International Girl Gang koostui tällä erää neljästä feministisestä sarjakuvaryhmästä: Ladies Night Anthology Chicagosta oli kokoonkutsujana ja mukaan lähtivät Comic Book Slumber Party sekä Laydeez Do Comics Britanniasta ja FEMSKT (Femicomix Finland) Suomesta.  Ryhmien pääasiassa verkossa tapahtunut ryhmätyö sujui ällistyttävän juoheasti, paljon uusia kontakteja solmittiin ja Girl Gangille saatiin mukavasti näkyvyyttä verrattuna siihen jos olisimme matkustaneet festareille yksilöinä.Girl Gang Internationalin ohjelmaan kuului yhteisnäyttely (yllä), seminaaripäivä jossa ihmiset esittelivät ryhmiensä toimintamalleja ja omaa taiteellista työtään. Alla puhumassa Emmi Valve jonka presentaatio sai paljon innostunutta palautetta.https://www.facebook.com/events/233329947121184/
Girl Gangin yhteinen myyntipöytä oli varsinainen herkkukattaus feministisestä sarjakuvasta kiinnostuneille, ja keräsikin mukavasti kävijöitä. Valtava tarjonta aiheutti ylikuormituksen aivoille ostopäätöksiä miettiessä ja päädyinkin hankkimaan vain muutaman kirjan, matkalaukku oli silti köh, muutaman kilon ylipainoinen… Näitä matkaan tarttuneita kirjoja olisi tarkoitus esitellä seuraavassa FEMSKT miitissä 6.2. klo 17-20, Gaudeamus kirjakahvilassa, Vuorikatu 7, Helsinki. Kaikille avoin, tervetuloa!Euroopan sarjakuvatarjonnasta käännetään suomeksi pieni murto-osa, joten monesta lukuelämyksestä ja tarinasta jää paitsi ellei välillä hanki teoksia muilla kielillä. Eikä monesta tekijästä tule kuulleeksikaan ellei seuraa alaa aktiivisesti. Alla kuva Sophie Guerriven upeasta näyttelystä, jossa oli myös tämä rullapaperille tehty piiiitkä teos, jota sai pyörittää ketjumekanismilla ja katsella upeaa piirrosjäkeä metritolkulla. http://sophieguerrive.tumblr.com/
Vielä pari kuvaa Knock-Outsider Comics näyttelystä, jossa oli useita tekijöitä, tyylien rikasta kirjoa ja monella tekniikalla toteutettuja teoksia. Pääsin pitämään Angoulemessa sarjakuvan lukuesityksen, Du temps qui passe, Ajan kulumisesta. Ajan kulumisesta on työn alla oleva sarjakuva joka on päässyt alkuun viime toukokuussa kun olin Sarjakuvaseuran residenssissä Berliinissä piirtämässä lapsuuskuvistani.  Ajan kulumisesta on tällä hetkellä melko runomuotoinen teos joka käsittelee, rakastamista, menettämistä ja ajan kulumista. Seuraavan kerran esitän Ajan kulumisesta Porvoossa Å-festeillä, 11.2. suomeksi ja ruotsiksi. Angoulemessa minulla oli ilo esittää Ajan kulumisesta ranskaksi Kirsi Kinnusen hienona käännöksenä. Sunnuntaina Kirsikkana kakun päällä pääsin vetämään samaisen  esityksen vielä täällä aivan ihanassa Le Monte-en-L’Air kirjakaupassa/galleriassa Pariisin Men-il-Montantissa. Jos reissaa Pariisii ja diggaa sarjakuvista (tai kirjoista ylipäätään) suosittelen pistäytymään. 71 Rue de Menilmontant. https://montenlair.wordpress.com/Vaikka FEMSKT possemme ei kauaa ehtinyt Pariisissa hengata pääsimme sentään alkuviikosta näkemään myös David B:n näyttelyn.   Laajempaa raporttia festivaalireissusta ilmestynee FEMSKT blogiin kunhan ihmiset ovat hiukan toipuneet reissusta, sulatelleet ja ehtivät kirjoittaa! http://feministinensarjakuva.sarjakuvablogit.com/

Tagit: angouleme2017, bdangouleme2017, femskt, sarjakuvantekijät, sarjisfestarit.

Eka kertaa Tukholman sarjisfestareilla.

Yllättävää: pienemmät kuin Helsingin festarit, kirjat oli PALJON halvempia, toisin kuin Helsingissä tai Tampereella iltabileitä ei juuri ollut.

Vähemmän yllättävää: aika loppui kesken, ehti vain murto-osan siitä mitä oli suunnitellut. No jospa ensi kerralla pidempi reissu…

Kiintoisia haastatteluja ja keskusteluja riitti, joskaan ei onneksi ollut niin monta aina päällekkäin kuin Helsingissä ja Tampereella.

On aina supermielenkiintoista kuunnella kun ihmiset kertovat työstään ja mitä ne siitä funtsii. Oikealla idolini törkeän huumorin saralla, Nina Hemmingsson, jolta ilmestyi uutuus Snyggast på festen (Juhlien magein tyyppi tms.) Hemmingssonilta on toistaiseksi suomennettu vain teos Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Toivottavasti lisää tulee niin että tämän naisen briljantista ja absurdista ajatuksenjuoksusta päästäisiin nauttimaan myös suomeksi! Suosittelen lämpimästi : ) Haastattelussa Hemmingsson kertoi ettei KOSKAAN sensuroi itseään, koska on mahdotonta tietää etukäteen mikä on tärkeää ja sensuroidessa saattaisi jäädä juuri se tärkeä juttu pois. Muut sen sijaan ovat häntä joskus lehdistä sensuroineet.

Hemmingsson oli myös vastuussa tämän vuoden julisteesta. Josta on myös lukuisia fanartversioita, ilmeisesti jo muutaman vuoden vanha perinne…  //www.facebook.com/Serieteket/photos_stream 

Kirjojen huomattavasti halvempi hintataso oli iloinen ylläri, joskaan ei tietty suomalaisten tuotteiden myynnin kannalta. Esim. yli 100 sivuiset liimaselkäiset, täysvärilliset albumit Galagon pöydässä: 100 kruunua. Eli vähän yli kymmenen euroa.  Painettu Liettuassa, Sloveniassa ynnä muualla, kuten monet suomalaisetkin tuotteet. Alv on Ruotsissa kirjoissa 6 % (tietyin rajoituksin), Suomessa 10 %. Eli ei nyt ihan hirveän iso ero. Lienee siis kyse painosmääristä eli luottamuksesta siihen että niille kaikille (ruotsinkielisille) kirjapinoille todella löytyy ostajia. Vai tuetaanko Ruotsissa kustantamoita? Suomessa ainakaan ei, mikä ei välttämättä ole kovin fiksua, näin pienellä kielialueella vieläpä. Tukemisen ideahan ei ole vain kaataa rahaa kustantamiseen ja taiteilijoille (ai kauheeta ai kauheeta, sehän se on pahinta, senkin pummit!) VAAN tukea omaa kulttuuriamme ja kieltämme ja mahdollistaa riskien ottamista (eli sellaistenkin julkaisujen ja ilmestymistä jotka eivät ole heti menestyksiä kvartaalitalouden mittareilla, vaan mahdollisesti luovat uutta suuntaa ja uusia markkinoita). No koko kustannusala nyt on aika myllerryksessä tänä aikana kun halutaan nopeita voittoja ja nimikkeitä ilmestyy enemmän kuin ikinä ja kiertoaika myyntihyllystä alekoriin tai silppuriin on lyhyempi kuin ikinä. Niin että eipä siitä sen enenpää kun en ole mikään asiantuntija.

Saimme viedä feministiverkostomme juttuja Dotterbolagetin pöytään myyntiin, mikä oli mukavaa, vaikka myynti oli kyllä suht olematonta ; D mutta Dottereilla oli hienosti laitetut mestat, (huomaa yksisarviset! Tää ruotsalainen feminismi on -ainakin osittain- mahtavasti kuorrutettu pinkillä ja glitterillä, tykkään : )

 Olin tietysti kuvitellut että ehtisi hengata ja tutustua paljon enemmän, mutta viikonloppu meni niin äkkiä! No yritetään viritellä jotain kuvioita syksyn festareille Helsinkiin jajaja… Katsotaan mitä saadaan tulevaisuudessa tehtyä. Mutta kivoja tyyppejä ja tämä Dotterbolagetin verkoston toiminta, toistensa tukeminen, neuvominen ja työtilaisuuksista vinkkaaminen on mitä kannatettavin idea. DB on perustettu muutama vuosi sitten Malmössä kun sarjakuvaopiskelijoita valmennettiin asennoitumaan työelämän kilpailuun ja taisteluun tilaisuuksista. Osa porukasta totesi ettei halua kilpailla keskenään vaan ennemmin tukea toisiaan. Alunperin DB oli vain naiserityinen mutta nopeasti siitä tuli myös avoin LGBTQ-inklusiivinen (lesbo,gay,bi,trans, queer).

Kävin myös (kera Anna-Leenan : ) kahden DB:n, Saskia Gullstrandin ja Helena Strömberg novellettejulkkareissa. Molemmat ovat Db:n perustajajäseniä ja opiskelutovereita Malmön koulusta.

Hassu sattumus, julkkarit pidettiin yhden DB:n kodissa kauempana keskustasta. No hyvä. Jäimme tunnelbanasta pois ja lähdimme kävelemään (väärään suuntaan), saavumme kallioiselle, metsäiselle mäelle, aloimme epäillä olevamme väärillä mestoilla, katselimme ympärillemme ja mietimme yhtä aikaa että ihan kuin jossain Helsingin Herttoniemessä olisi. Noin viisi sekuntia ja muutama metri siitä kun olimme todenneet tämän ääneen näimme tienviitan ”Igelkottsvägen” !  Eli Siilitie, kuten löytyy Helsingin Herttoniemestäkin : D No löysimme lopulta perille ystävällisen paikallisen käyttäessä älypuhelimensa karttaa. Jessus, milloin teleoperaattorit saadaan kuriin sen laskutuksen kanssa netin käytöstä ulkomailla, world wide web pitäisi olla world wide web ilman törkeetä laskua!

Helena Strömberg: Inte på väg till mormor        Saskia Gullstrand: Räddaren den barmhärtiga

  Helena Strömberg: Ei matkalla isoäidin luokse                Saskia Gullstrand: Säälimätön/kovasydäminen pelastaja

Vaikka ovatkin hyvin erilaiset tarinat, molemmissa on kyse vallankäytöstä. Helenan tarinassa (joka perustui ainakin osittain oman elämän kokemuksiin), käydään nettideiteillä, ollaan nuoria ja hämmentyneitä ja myöhemmin päädytään miettimään entä jos, entä jos olisi jatkanut leikissä mukana. Ja milloin se ei enää ollut leikkiä.

Kotibiletunnelma oli varsin rauhallinen, Saskiaa ja Helenaa haastatteli mainiosti Tove Folkesson, joka oli eritellyt kiehtovasti tarinoiden yhteneväisyyksiä ja eroja. (Juu en voi referoida juuri enempää, koska mun ruotsi ei tod. toistaiseksi riitä samanaikaiseen kuunteluun, ymmärtämiseen ja muistiinpanojen tekoon…)
Tove Folkesson on itsekin tuore esikoiskirjailija tammikuussa (Ruotsissa) ilmestyneellä Kalmars Jägarinnor teoksellaan. Kalmarissa ilmeisesti tylsistyvä tyttöjengi yrittää kaikin keinoin välttää ikävystymistä ja tällä on seurauksensa. Vaikutti mielenkiintoiselta, aion heti suoria kirjastoon ruinaamaan tätä! 

Saskian tarinassa on paljolti kyse siitä onko epäitsekästä auttamista olemassa, millaista valtaa auttajalla on autettavaansa. haluaako auttaja kuitenkin itselleen jotain?

Alkunsa nämä pohdinnat ovat saaneet paperittomien siirtolaisten aseman miettimisestä.  (Vaikkakin tarina on lähtökohtiinsa nähden varsin vertauskuvallinen.) Kuinka turvattomia nämä yksilöt ovat ilman virallsia ja papereita ja yhteiskunnan ulkopuolella ja ilman yhteiskunnan turvaa. Jäikö orjatyöstä palkka saamatta? Käyttikö joku hyväkseen? Kuka silloin auttaa? Jos käännyt poliisin puoleen lennät ulos maasta, olosuhteisiin joista olet mieluummin lähtenyt NÄIHIN olosuhteisiin.

Vielä pari kuvaa paneelikeskusteluista, joista en kyllä nyt juuri aksa kirjoittaa….

Tagit: sarjakuva, sarjakuvantekijät, sarjisfestarit.

Viime viikonloppuna Espoon Hanasaaressa oli Feministisen Sarjakuvasyksyn tiimoilta verkostoitumistapaaminen, jossa perjantaina olivat töistään puhumassa ruotsalaiset Saskia Gullstrand ja Rut Andersson, tanskalainen Rikke Bakman. Myös Hanneriina Moisseinen kertoi töistään ja Verna Kuutti puhui infografiikasta (tilastojen esittäminen mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi kuvan keinoin).

Lauantaina ohjelma jatkui Arabiassa Sarjakuvakeskuksella, mm. Kaisa Leka kertoi työskentelystään. Tätä pääsin hetkeksi itsekin kuuntelemaan, muuten en lauantaihin harmi kyllä päässyt mukaan.

Rikke Bakman esitteli kirjaansa ”Glimt”, joka perustuu tekijän lapsuusmuistoihin. Erittäin innostavaa, lapsen kokemus maailmasta on niin intensiivinen ja lapsena sitä havainnoi asioita varsin eri tavalla kuin aikuisena, monestihan aikuiset eivät edes ehdi  tai osaa enää huomata samoja asioita kuin lapset. Rikken oli yllättänyt hyvin henkilökohtaisen ja paikallisen kirjan ulkomaillakin saama suosio. Ehkäpä yksityiskohtien kuvaus ja mielestäni ylipäätään erittäin onnistuneesti kuvilla välitetty lapsen kokemus maailmasta tarjoaa samaistumispintaa.

Rut Andersson tekee veljensä Harry Anderssonin kanssa Söndagsbarn-strippejä, joita julkaistiin Svenska Dagbladetissa kunnes parivaljakko sai potkut runsaan negatiivisne palautteen takia. Lehden lukijakunnan ja sisarusten huumorintaju taisi olla hieman erilainen. Rut kirjoitti stripit ja laittoi veljensä piirtämään (ja hämmästyi ettei veli tehnytkään kaikkea hänen mielensä mukaan vaan teki kuinka itse halusi : )

Saskia Gullstrand esitteli mm. tekemiään kollaasitöitä erilaisista naissankareista. ”Hjältinna”-kuvien idea on Saskian mukaan luoda kuvissa erilaisia sankarittaria. Kuvia tehdessä on haasteena ollut myös havaita omat rajoitukset siinä millaisiksi sankarittaret kuvittelee. Lisää erilaisia sankarittaria, ennakkokäsitykset palasiksi siis!  Saskian sankaritar-kuvat innostivat taas enemmän tässä haasteessa, kehittää erilaisia naishahmoja, joita eivät patriarkaaliset rajoitukset määritä, mikä taas mahdollistaa aivan erilaiset tarinankäänteet. Tätä lisää, ja nimenomaan, totta on että itsensä haastaminen on tärkeintä.

Saskia teki yhdestä sarjakuvastaan myös ”lukuesityksen” vai miksiköhän sitä pitäisi nimittää. Sarjakuva heijastettiin valkokankaalle kuva kerrallaan ja Saskia luki kaikki tekstit (kääntäen ne vauhdissa ruotsista englanniksi). Varsin vaikuttava kokemus, olin todella yllättynyt homman toimivuudesta, miten sarjakuvaan saatiin aivan uusi taso. Ääneen lukeminen teki kokemuksesta paljon vahvemman. Saskia on tehnyt näitä lukuesityksiä myös yhdessä muiden kanssa, eri tekstit (tekstilaatikot, dialogin eri äänet) luetaan eri äänillä, myös etukäteen on harjoiteltu ja käytetty äänitehosteitakin. Tätä meillekin! Mietin heti myös kuinka tehokas ja hauska tapa oppia eri kieliä tämä voisi olla.

Omien töidensä lisäksi Saskia esitelmöi myös Dotterbolaget-verkostosta. Dotterbolaget on naisten ja transihmisten oma sarjakuvaverkosto. Miehetkin saavat osallistua tapahtumiin ym. mutta verkostoon he eivät voi kuulua. DB on saanut alkunsa Malmössä, kun Serieskolanissa opiskelijoille painotettiin kilpailua, kilpailua, kilpailua. Valmistautukaa kilpailemaan tilasta ja huomiosta, työtarjouksista…

DB:n perusajatuksia on kilpailun sijaan tukea toisiaan, tehdä yhteistyötä, saada lisää tilaa. Ja toimia ilman jäykkää hierarkiaa, mukaan saa tulla, olla aktiivinen tai epäaktiivinen, miten itselleen kulloinkin sopii. DB tekee pienlehtiä, järjestää tapahtumia ja tapaamisia – joiden suuri anti ilmeisesti on tavata muita tekijöitä, keskustella, saada tukea työhönsä sen sijaan että pohtisi asioitaan yksin (”miten minä nyt sen maailman valloitan”). Käsittääkseni myös sähköpostilistan kautta käydään paljon keskusteluja ja jaetaan työtarjouksia. Olennaista on myös kaikkien pitäminen tasa-arvoisina, olit sitten vasta-alkaja tai konkari, saat yhtä lailla tarttua työtarjouksiin ja osallistua ja keskustella. (Omasta mielestäni on hienoa että tälläinen periaate on ääneen tiedostettu ja julistettu, koska hierarkioita muodostuu helposti JA ne usein ovat osin tiedostamattomia ja näkymättömiäkin.) Dotterbolaget

Hanneriina Moisseinen esitteli vanhempia töitään, myös veistoksia ja ympäristötaidetta.

Verna Kuutti taas puhui infografiikasta ja näytti tästä mielenkiintoisia esimerkkejä. Tärkeä aihe tämä tiedon visualisoiminen, tieto on valtaa ja sitä tuotetaan uskomattomia määriä, se pitää saada ulottuville, ymmärrettävään muotoon ja käyttöön! Kulttuuri vaikuttaa muuttuvan yhä enemmän kuvalliseksi, mikä on mielestäni hyvähyvähyvä (en toki kirjoittamista väheksy!), koska monenmonta asiaa voi todellakin selittää paljon iskevämmin ja ymmärrettävämmin muutamalla hyvintehdyllä kuvalla kuin piiiitkällä tekstillä. Verna esitteli mm. tälläisia sivustoja: ladydrawers, ladydrawers on truth-out

Oli todella innostava päivä, on niin mielenkiintoista kuulla muiden työskentelytavoista ja prosesseista. Puheissa oli myös paljon yhteiskunnallista asiaa, ei oltu taidekuplassa. Toivonpa että olisin tehnyt enemmän muistiinpanoja kaikesta, luulin omaksuvani asiat niin syvällisesti etten moisia tarvitsisi. Ilmeisesti omaksuin ne NIIN syvällisesti etten enää kykene palauttamaan kaikkea kiinnostavaa mieleeni, pöh. Note to self: make some notes stupid!

Tagit: feminism, sarjakuvantekijät, yhteiskunta.