donnaannaolga

Viime viikonloppuna Espoon Hanasaaressa oli Feministisen Sarjakuvasyksyn tiimoilta verkostoitumistapaaminen, jossa perjantaina olivat töistään puhumassa ruotsalaiset Saskia Gullstrand ja Rut Andersson, tanskalainen Rikke Bakman. Myös Hanneriina Moisseinen kertoi töistään ja Verna Kuutti puhui infografiikasta (tilastojen esittäminen mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi kuvan keinoin).

Lauantaina ohjelma jatkui Arabiassa Sarjakuvakeskuksella, mm. Kaisa Leka kertoi työskentelystään. Tätä pääsin hetkeksi itsekin kuuntelemaan, muuten en lauantaihin harmi kyllä päässyt mukaan.

Rikke Bakman esitteli kirjaansa ”Glimt”, joka perustuu tekijän lapsuusmuistoihin. Erittäin innostavaa, lapsen kokemus maailmasta on niin intensiivinen ja lapsena sitä havainnoi asioita varsin eri tavalla kuin aikuisena, monestihan aikuiset eivät edes ehdi  tai osaa enää huomata samoja asioita kuin lapset. Rikken oli yllättänyt hyvin henkilökohtaisen ja paikallisen kirjan ulkomaillakin saama suosio. Ehkäpä yksityiskohtien kuvaus ja mielestäni ylipäätään erittäin onnistuneesti kuvilla välitetty lapsen kokemus maailmasta tarjoaa samaistumispintaa.

Rut Andersson tekee veljensä Harry Anderssonin kanssa Söndagsbarn-strippejä, joita julkaistiin Svenska Dagbladetissa kunnes parivaljakko sai potkut runsaan negatiivisne palautteen takia. Lehden lukijakunnan ja sisarusten huumorintaju taisi olla hieman erilainen. Rut kirjoitti stripit ja laittoi veljensä piirtämään (ja hämmästyi ettei veli tehnytkään kaikkea hänen mielensä mukaan vaan teki kuinka itse halusi : )

Saskia Gullstrand esitteli mm. tekemiään kollaasitöitä erilaisista naissankareista. ”Hjältinna”-kuvien idea on Saskian mukaan luoda kuvissa erilaisia sankarittaria. Kuvia tehdessä on haasteena ollut myös havaita omat rajoitukset siinä millaisiksi sankarittaret kuvittelee. Lisää erilaisia sankarittaria, ennakkokäsitykset palasiksi siis!  Saskian sankaritar-kuvat innostivat taas enemmän tässä haasteessa, kehittää erilaisia naishahmoja, joita eivät patriarkaaliset rajoitukset määritä, mikä taas mahdollistaa aivan erilaiset tarinankäänteet. Tätä lisää, ja nimenomaan, totta on että itsensä haastaminen on tärkeintä.

Saskia teki yhdestä sarjakuvastaan myös ”lukuesityksen” vai miksiköhän sitä pitäisi nimittää. Sarjakuva heijastettiin valkokankaalle kuva kerrallaan ja Saskia luki kaikki tekstit (kääntäen ne vauhdissa ruotsista englanniksi). Varsin vaikuttava kokemus, olin todella yllättynyt homman toimivuudesta, miten sarjakuvaan saatiin aivan uusi taso. Ääneen lukeminen teki kokemuksesta paljon vahvemman. Saskia on tehnyt näitä lukuesityksiä myös yhdessä muiden kanssa, eri tekstit (tekstilaatikot, dialogin eri äänet) luetaan eri äänillä, myös etukäteen on harjoiteltu ja käytetty äänitehosteitakin. Tätä meillekin! Mietin heti myös kuinka tehokas ja hauska tapa oppia eri kieliä tämä voisi olla.

Omien töidensä lisäksi Saskia esitelmöi myös Dotterbolaget-verkostosta. Dotterbolaget on naisten ja transihmisten oma sarjakuvaverkosto. Miehetkin saavat osallistua tapahtumiin ym. mutta verkostoon he eivät voi kuulua. DB on saanut alkunsa Malmössä, kun Serieskolanissa opiskelijoille painotettiin kilpailua, kilpailua, kilpailua. Valmistautukaa kilpailemaan tilasta ja huomiosta, työtarjouksista…

DB:n perusajatuksia on kilpailun sijaan tukea toisiaan, tehdä yhteistyötä, saada lisää tilaa. Ja toimia ilman jäykkää hierarkiaa, mukaan saa tulla, olla aktiivinen tai epäaktiivinen, miten itselleen kulloinkin sopii. DB tekee pienlehtiä, järjestää tapahtumia ja tapaamisia – joiden suuri anti ilmeisesti on tavata muita tekijöitä, keskustella, saada tukea työhönsä sen sijaan että pohtisi asioitaan yksin (”miten minä nyt sen maailman valloitan”). Käsittääkseni myös sähköpostilistan kautta käydään paljon keskusteluja ja jaetaan työtarjouksia. Olennaista on myös kaikkien pitäminen tasa-arvoisina, olit sitten vasta-alkaja tai konkari, saat yhtä lailla tarttua työtarjouksiin ja osallistua ja keskustella. (Omasta mielestäni on hienoa että tälläinen periaate on ääneen tiedostettu ja julistettu, koska hierarkioita muodostuu helposti JA ne usein ovat osin tiedostamattomia ja näkymättömiäkin.) Dotterbolaget

Hanneriina Moisseinen esitteli vanhempia töitään, myös veistoksia ja ympäristötaidetta.

Verna Kuutti taas puhui infografiikasta ja näytti tästä mielenkiintoisia esimerkkejä. Tärkeä aihe tämä tiedon visualisoiminen, tieto on valtaa ja sitä tuotetaan uskomattomia määriä, se pitää saada ulottuville, ymmärrettävään muotoon ja käyttöön! Kulttuuri vaikuttaa muuttuvan yhä enemmän kuvalliseksi, mikä on mielestäni hyvähyvähyvä (en toki kirjoittamista väheksy!), koska monenmonta asiaa voi todellakin selittää paljon iskevämmin ja ymmärrettävämmin muutamalla hyvintehdyllä kuvalla kuin piiiitkällä tekstillä. Verna esitteli mm. tälläisia sivustoja: ladydrawers, ladydrawers on truth-out

Oli todella innostava päivä, on niin mielenkiintoista kuulla muiden työskentelytavoista ja prosesseista. Puheissa oli myös paljon yhteiskunnallista asiaa, ei oltu taidekuplassa. Toivonpa että olisin tehnyt enemmän muistiinpanoja kaikesta, luulin omaksuvani asiat niin syvällisesti etten moisia tarvitsisi. Ilmeisesti omaksuin ne NIIN syvällisesti etten enää kykene palauttamaan kaikkea kiinnostavaa mieleeni, pöh. Note to self: make some notes stupid!

Tagit: feminism, sarjakuvantekijät, yhteiskunta.

Kurssilla tehty harjoitus. Kurssikaveri kertoi tarinan, josta piti sitten tehdä sarjakuva. Kurssikaverikertoi tämän jutun noin kolmella lauseella, sen jälkeen ei saanut enää  kysellä. Eli piirtäjän piti keksiä yksityiskohdat ja piirtää tarina oman mielikuvituksensa mukaan.

Itse kerroin hoitolapsista jotka kantelivat äidilleni kun ystävällisesti jaoin koko kirosanavarastoni heidän kanssaan.

Tagit: ihmiset.

Harjoitus dokumentaarisen ja omaelämäkerrallisen sarjiksen kurssilta. Ensin asiallinen uutispätkän tekeminen sarjakuvaksi. (Neutraali, ilman omaa asennetta tai mielipidettä.)

Sitten asenteellinen irrotteluversio.

Nyttemmin SETIn tutkimusasema on jälleen avattu, yksityisen lahjoituksen turvin.

Task: make an appropriate comic of  a piece of news. (Neutral, with only facts, without  attitude or ones own opinions.) Then same WITH attitude and ones opinions.

Nowadays the research centre is re-opened for some time, enabled by a private donation.

Since year 2007 the telescopegroup of Allen has been searching radiosignals from the outer space.

The system was erected in California and it cost 50 million dollars.

Annual costs are 1,5 million dollars.

Federation and state are now suffering financial difficulties and must therefore shut down the research programme.

Search of  the intelligent life.

Year 2007, California, U.S.   ”I declare the research centre of SETI opened!”    clap clap clap clap….

These 42 radiotelescope search radiosignals from outerspace to find signs of intelligent life.

Establishing of the centre cost 50 million dollars.

Annual costs are  1,5 million dollars.

In the year 2011 depression is strangling the federation and the state.

” I declare this research centre closed so far.”

”Think of that, they’ve got all that technic -quite primitive of course, but even though-  but they think they can’t use it because they lack those little papers they give back and forth to each others.”

”Well THAT’S primitive thinking!”

Tagit: money, pöljyys, raha, stupid!.

Tässä se mitä sain aikaan sarjis 24 h tapahtuman puitteissa. Kunhan saan valmista (lisää mustaa ja vähän väriäkin) niin laitan sit senkin. Olin etukäteen päättäny kokeilla mitä lähtis eräistä lapsuudenmuistoista, joita olen kuullut. Olin tosi yllättäny siitä miten sujuvasti irralliset jutut tipahteli paikoilleen fiktiolla liimattuna. Ja osa on fiktiota kokonaan, kuten uintireissussa todellisuudesta on napattu vain lammen mutainen pohja.

Juttuja ja dialogia oli helppo kuvitella, koska näiden pikku tapahtumien  maailma on ollu kuviteltuna mun päässä ”aina”, kuten henkilötkin. Kuitenkin, jos  näyttäisin tän tarinassa seikkailevien henkilöiden esikuville, ne varmaan kertois että kaikki on väärin ja pielessä, eikä se menny noin. Ja olisivat siinä aivan oikeassa.

Mutta minkäs teet, ihmisten kokemat ja kertomat tarinat on mahtavaa innoitusta ja haaveilen tekeväni sarjiksia vielä monista pienistä kertomuksista, jotka ehkä muuten painuis unholaan kokonaan ja iäksi.

Jos olisin arvannut miten hyvin tarina ottaisi muotonsa ja solahtaisi paikoilleen ruutuihin, olisin hahmotellut sen hyvälle paperille saman tien. Mutta ei, hahmottelin jutun ensin kehnommalle paperille.  Mitähän IHMETTÄ mä oikeen kelasin, kunka monta sivua mä oikeen kuvittelin pystyväni piirtämään siinä vuorokaudessa, 48?

No piirrettyähän ne tuli, mut ois saanu vähän valmiimpaa jälkeä jos olisin luonnostellut suoraan lopullisille  papruille. Sen sijaan että illalla kello 11 kun tarina oli hahmottunut ja 24 sivua keksitty, 11 tuntia mennyt ja 13  jäljellä  aloin piirtää niitä puhtaiksi paremmalle paprulle, voi pöljyys!

Myös harmittamaan jäi kun en raaskinu sit enää pitää juuri taukoja ni ei tullut kierreltyä ja kateltua muiden juttuja. Ens kerralla fiksumpana sitte. Ja ehkä vaikka VAAN mustavalkosta ja sit jotain YHTÄ tehosteväriä jos kelais jotenkin järkevästi?

Mutta hauskaa se oli, hereillä pysyminenkään ei tuottanu yhtään tuskaa, paitsi lyhyen hetken 6 aikaan aamulla, tuntu että oho, saatan tipahtaa just nyt. No se meni suklaalla äkkiä ohi : ).

Lue koko kirjaus »

.