24 h sarjis

3.10.2011 - 13:10 / annaolga.


Tässä se mitä sain aikaan sarjis 24 h tapahtuman puitteissa. Kunhan saan valmista (lisää mustaa ja vähän väriäkin) niin laitan sit senkin. Olin etukäteen päättäny kokeilla mitä lähtis eräistä lapsuudenmuistoista, joita olen kuullut. Olin tosi yllättäny siitä miten sujuvasti irralliset jutut tipahteli paikoilleen fiktiolla liimattuna. Ja osa on fiktiota kokonaan, kuten uintireissussa todellisuudesta on napattu vain lammen mutainen pohja.

Juttuja ja dialogia oli helppo kuvitella, koska näiden pikku tapahtumien  maailma on ollu kuviteltuna mun päässä ”aina”, kuten henkilötkin. Kuitenkin, jos  näyttäisin tän tarinassa seikkailevien henkilöiden esikuville, ne varmaan kertois että kaikki on väärin ja pielessä, eikä se menny noin. Ja olisivat siinä aivan oikeassa.

Mutta minkäs teet, ihmisten kokemat ja kertomat tarinat on mahtavaa innoitusta ja haaveilen tekeväni sarjiksia vielä monista pienistä kertomuksista, jotka ehkä muuten painuis unholaan kokonaan ja iäksi.

Jos olisin arvannut miten hyvin tarina ottaisi muotonsa ja solahtaisi paikoilleen ruutuihin, olisin hahmotellut sen hyvälle paperille saman tien. Mutta ei, hahmottelin jutun ensin kehnommalle paperille.  Mitähän IHMETTÄ mä oikeen kelasin, kunka monta sivua mä oikeen kuvittelin pystyväni piirtämään siinä vuorokaudessa, 48?

No piirrettyähän ne tuli, mut ois saanu vähän valmiimpaa jälkeä jos olisin luonnostellut suoraan lopullisille  papruille. Sen sijaan että illalla kello 11 kun tarina oli hahmottunut ja 24 sivua keksitty, 11 tuntia mennyt ja 13  jäljellä  aloin piirtää niitä puhtaiksi paremmalle paprulle, voi pöljyys!

Myös harmittamaan jäi kun en raaskinu sit enää pitää juuri taukoja ni ei tullut kierreltyä ja kateltua muiden juttuja. Ens kerralla fiksumpana sitte. Ja ehkä vaikka VAAN mustavalkosta ja sit jotain YHTÄ tehosteväriä jos kelais jotenkin järkevästi?

Mutta hauskaa se oli, hereillä pysyminenkään ei tuottanu yhtään tuskaa, paitsi lyhyen hetken 6 aikaan aamulla, tuntu että oho, saatan tipahtaa just nyt. No se meni suklaalla äkkiä ohi : ).

Nyt tähän tuli varsin onneton loppu, nyyh. Kun joskus ehdin jatkaa samasta aihepiiristä yritän kyl kehittää sen niin et pitkän  tarinan loppu olis sitten onnellinen. Mut pässin kohtaloa en rupee muuttaan tähän tarinaan, koska se oli oikeesti kuulemma niin kamalaa, ihan sama kuin jos olisi houkutellut yhden niistä ihmislapsikavereistaan siihen autoon. Johonkin toiseen juttuun voi sitten piirtää pässin pelastumaan jollain tavalla. Lohdutukseksi.

Mua kiinnostaa että valkeneeko noi jutut ihmisille, et mitä niissä tapahtuu. Vai jääkö jotkin kohdat ymmärtämättä? Jos jää niin, kertokaa, pliis.

Kategoria: kauan sitten, sarjakuva.



2 vastausta - “24 h sarjis”

  1. samiru Kirjoittaa:

    Valkeni ne, ainakin minulle. Ja tavallaan noin väritettynä ja vielä lyijärin kanssa tuntuu ihan täydelliseltä. Jännä kontrasti vähän kokeellisen jäljen ja sitten ihan perustavallisen (tämä kyllä varmaan ensimmäinen sarjakuva 50-luvun maatiaismukuloista, mikä tullut luettua) aiheen välillä.

    Jes!

  2. klik! » Blog Archive » Linkkejä. Kirjoittaa:

    […] tapahtumaan osallistuivat ainakin Verna sarjakuvallaan Mäkinen & Kuoppala, sekä Donnaannaolga tällä. Muita jos oli, en niitä ainakaan feedeistä […]

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus