donnaannaolga » Blogin arkisto » Pieni ja rajoittunut festaripostaus

Pieni ja rajoittunut festaripostaus

22.05.2014 - 13:39 / annaolga.


Eka kertaa Tukholman sarjisfestareilla.

Yllättävää: pienemmät kuin Helsingin festarit, kirjat oli PALJON halvempia, toisin kuin Helsingissä tai Tampereella iltabileitä ei juuri ollut.

Vähemmän yllättävää: aika loppui kesken, ehti vain murto-osan siitä mitä oli suunnitellut. No jospa ensi kerralla pidempi reissu…

Kiintoisia haastatteluja ja keskusteluja riitti, joskaan ei onneksi ollut niin monta aina päällekkäin kuin Helsingissä ja Tampereella.

On aina supermielenkiintoista kuunnella kun ihmiset kertovat työstään ja mitä ne siitä funtsii. Oikealla idolini törkeän huumorin saralla, Nina Hemmingsson, jolta ilmestyi uutuus Snyggast på festen (Juhlien magein tyyppi tms.) Hemmingssonilta on toistaiseksi suomennettu vain teos Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. Toivottavasti lisää tulee niin että tämän naisen briljantista ja absurdista ajatuksenjuoksusta päästäisiin nauttimaan myös suomeksi! Suosittelen lämpimästi : ) Haastattelussa Hemmingsson kertoi ettei KOSKAAN sensuroi itseään, koska on mahdotonta tietää etukäteen mikä on tärkeää ja sensuroidessa saattaisi jäädä juuri se tärkeä juttu pois. Muut sen sijaan ovat häntä joskus lehdistä sensuroineet.

Hemmingsson oli myös vastuussa tämän vuoden julisteesta. Josta on myös lukuisia fanartversioita, ilmeisesti jo muutaman vuoden vanha perinne…  //www.facebook.com/Serieteket/photos_stream 

 

Kirjojen huomattavasti halvempi hintataso oli iloinen ylläri, joskaan ei tietty suomalaisten tuotteiden myynnin kannalta. Esim. yli 100 sivuiset liimaselkäiset, täysvärilliset albumit Galagon pöydässä: 100 kruunua. Eli vähän yli kymmenen euroa.  Painettu Liettuassa, Sloveniassa ynnä muualla, kuten monet suomalaisetkin tuotteet. Alv on Ruotsissa kirjoissa 6 % (tietyin rajoituksin), Suomessa 10 %. Eli ei nyt ihan hirveän iso ero. Lienee siis kyse painosmääristä eli luottamuksesta siihen että niille kaikille (ruotsinkielisille) kirjapinoille todella löytyy ostajia. Vai tuetaanko Ruotsissa kustantamoita? Suomessa ainakaan ei, mikä ei välttämättä ole kovin fiksua, näin pienellä kielialueella vieläpä. Tukemisen ideahan ei ole vain kaataa rahaa kustantamiseen ja taiteilijoille (ai kauheeta ai kauheeta, sehän se on pahinta, senkin pummit!) VAAN tukea omaa kulttuuriamme ja kieltämme ja mahdollistaa riskien ottamista (eli sellaistenkin julkaisujen ja ilmestymistä jotka eivät ole heti menestyksiä kvartaalitalouden mittareilla, vaan mahdollisesti luovat uutta suuntaa ja uusia markkinoita). No koko kustannusala nyt on aika myllerryksessä tänä aikana kun halutaan nopeita voittoja ja nimikkeitä ilmestyy enemmän kuin ikinä ja kiertoaika myyntihyllystä alekoriin tai silppuriin on lyhyempi kuin ikinä. Niin että eipä siitä sen enenpää kun en ole mikään asiantuntija.

Saimme viedä feministiverkostomme juttuja Dotterbolagetin pöytään myyntiin, mikä oli mukavaa, vaikka myynti oli kyllä suht olematonta ; D mutta Dottereilla oli hienosti laitetut mestat, (huomaa yksisarviset! Tää ruotsalainen feminismi on -ainakin osittain- mahtavasti kuorrutettu pinkillä ja glitterillä, tykkään : )

 Olin tietysti kuvitellut että ehtisi hengata ja tutustua paljon enemmän, mutta viikonloppu meni niin äkkiä! No yritetään viritellä jotain kuvioita syksyn festareille Helsinkiin jajaja… Katsotaan mitä saadaan tulevaisuudessa tehtyä. Mutta kivoja tyyppejä ja tämä Dotterbolagetin verkoston toiminta, toistensa tukeminen, neuvominen ja työtilaisuuksista vinkkaaminen on mitä kannatettavin idea. DB on perustettu muutama vuosi sitten Malmössä kun sarjakuvaopiskelijoita valmennettiin asennoitumaan työelämän kilpailuun ja taisteluun tilaisuuksista. Osa porukasta totesi ettei halua kilpailla keskenään vaan ennemmin tukea toisiaan. Alunperin DB oli vain naiserityinen mutta nopeasti siitä tuli myös avoin LGBTQ-inklusiivinen (lesbo,gay,bi,trans, queer).

Kävin myös (kera Anna-Leenan : ) kahden DB:n, Saskia Gullstrandin ja Helena Strömberg novellettejulkkareissa. Molemmat ovat Db:n perustajajäseniä ja opiskelutovereita Malmön koulusta.

Hassu sattumus, julkkarit pidettiin yhden DB:n kodissa kauempana keskustasta. No hyvä. Jäimme tunnelbanasta pois ja lähdimme kävelemään (väärään suuntaan), saavumme kallioiselle, metsäiselle mäelle, aloimme epäillä olevamme väärillä mestoilla, katselimme ympärillemme ja mietimme yhtä aikaa että ihan kuin jossain Helsingin Herttoniemessä olisi. Noin viisi sekuntia ja muutama metri siitä kun olimme todenneet tämän ääneen näimme tienviitan ”Igelkottsvägen” !  Eli Siilitie, kuten löytyy Helsingin Herttoniemestäkin : D No löysimme lopulta perille ystävällisen paikallisen käyttäessä älypuhelimensa karttaa. Jessus, milloin teleoperaattorit saadaan kuriin sen laskutuksen kanssa netin käytöstä ulkomailla, world wide web pitäisi olla world wide web ilman törkeetä laskua!

Helena Strömberg: Inte på väg till mormor        Saskia Gullstrand: Räddaren den barmhärtiga

  Helena Strömberg: Ei matkalla isoäidin luokse                Saskia Gullstrand: Säälimätön/kovasydäminen pelastaja

Vaikka ovatkin hyvin erilaiset tarinat, molemmissa on kyse vallankäytöstä. Helenan tarinassa (joka perustui ainakin osittain oman elämän kokemuksiin), käydään nettideiteillä, ollaan nuoria ja hämmentyneitä ja myöhemmin päädytään miettimään entä jos, entä jos olisi jatkanut leikissä mukana. Ja milloin se ei enää ollut leikkiä.

Kotibiletunnelma oli varsin rauhallinen, Saskiaa ja Helenaa haastatteli mainiosti Tove Folkesson, joka oli eritellyt kiehtovasti tarinoiden yhteneväisyyksiä ja eroja. (Juu en voi referoida juuri enempää, koska mun ruotsi ei tod. toistaiseksi riitä samanaikaiseen kuunteluun, ymmärtämiseen ja muistiinpanojen tekoon…)
Tove Folkesson on itsekin tuore esikoiskirjailija tammikuussa (Ruotsissa) ilmestyneellä Kalmars Jägarinnor teoksellaan. Kalmarissa ilmeisesti tylsistyvä tyttöjengi yrittää kaikin keinoin välttää ikävystymistä ja tällä on seurauksensa. Vaikutti mielenkiintoiselta, aion heti suoria kirjastoon ruinaamaan tätä! 

 

Saskian tarinassa on paljolti kyse siitä onko epäitsekästä auttamista olemassa, millaista valtaa auttajalla on autettavaansa. haluaako auttaja kuitenkin itselleen jotain?

Alkunsa nämä pohdinnat ovat saaneet paperittomien siirtolaisten aseman miettimisestä.  (Vaikkakin tarina on lähtökohtiinsa nähden varsin vertauskuvallinen.) Kuinka turvattomia nämä yksilöt ovat ilman virallsia ja papereita ja yhteiskunnan ulkopuolella ja ilman yhteiskunnan turvaa. Jäikö orjatyöstä palkka saamatta? Käyttikö joku hyväkseen? Kuka silloin auttaa? Jos käännyt poliisin puoleen lennät ulos maasta, olosuhteisiin joista olet mieluummin lähtenyt NÄIHIN olosuhteisiin.

 

Vielä pari kuvaa paneelikeskusteluista, joista en kyllä nyt juuri aksa kirjoittaa….

 

Kategoria: Aiheeton.
Tagit: , ,



Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus